Antioksidantit ja pro-oksidantit – Tasapaino on avainsana
Antioksidantteja ja hapettumisstressiä koskevia tutkimuksia tulkittaessa unohdetaan usein antioksidanttijärjestelmän monimutkaisuus ja pyrkimys tasapainoon32. Tasapainotila tarkoittaa, että elimistön soluissa vallitsee tasapaino hapettumista edistävien (pro-oksidantit) ja hapettumista estävien (antioksidantit) entsyymien välillä. Solut tarvitsevat happea moniin normaaleihin solureaktioihin. Tasapainotilassa radikaaleja tuotetaan soluissa ennen kaikkea solun vuorovaikutusten välittämiseen33. Tähän hapetus-pelkistystasapainoon ovat kytkeytynyt niin solukalvon reseptoriproteiineja kuin vaikutuksensiirtotapahtumiakin. Ulkoisen uhan kohdatessaan solu puolustautuu tuottamalla radikaaleja (esim. fagosytoosissa ja vierasainemetaboliassa).
Hapettumisstressi on epätasapainotila pro- ja antioksidanttien välillä, jolloin kehossa on liikaa reaktiivisia happiradikaaleja34. Tällöin antioksidantit eivät syystä tai toisesta pysty hoitamaan tehtäväänsä asiaankuuluvalla tavalla, mikä voi johtaa solujen rakenteellisiin ja toiminnallisiin muutoksiin.

Osa antioksidanttientsyymeistä syntyy elimistössä, esimerkkeinä mainittakoon vaikka glutationiperoksidaasi ja superoksididismutaasi35. Toisaalta antioksidanttien aktiivisuus voi olla riippuvainen tiettyjen kivennäisaineiden saannista: glutationiperoksidaasin aktiivisuus on riippuvainen seleenin riittävästä saannista ja superoksididismutaasin aktiivisuus riippuvainen mm. kuparin saannista33,36. Elimistössä syntyvien antioksidanttien riippuvaisuus ravinnosta saatavista kivennäisaineista onkin yksi vapaaradikaalitasapainon keskeisiä ominaispiirteitä. Muita esimerkkejä ravinnosta saatavista antioksidanteista ovat mm. C- ja E-vitamiinit sekä sinkki22. Berocca Immunity sisältää C- ja E-vitamiinia sekä sinkkiä, kuparia ja seleeniä, jotka edistävät solujen suojaamista hapettumisstressiltä.
Paradoksaalisesti antioksidantit saattavat toimia elimistössä myös pro-oksidantteina eli hapettumista edistävinä entsyymeinä: esimerkiksi hapettuneen tokoferolin (E-vitamiini) tiedetään pystyvän aloittamaan uusi vapaaradikaaliketjureaktio, jos ei esim. C-vitamiini tule avuksi pelkistämään hapettunut tokoferolin muoto uudelleen tokoferoliksi32. Sinkin (liiallinen) nauttiminen taas voi johtaa antioksidatiivisesta näkökulmasta paradoksaaliseen lopputulokseen, sillä elimistön oma antioksidanttientsyymi, CuZn-superoksididismutaasi, on erityisen herkkä kuparin puutokselle35. Täten pelkällä sinkkilisällä ei lisätäkään elimistön oman antioksidanttientsyymin aktiivisuutta vaan päinvastoin: todennäköinen lopputulos voi olla kuparin puutteesta johtuva entsyymiaktiivisuuden väheneminen. Nämä esimerkit kiteyttävät antioksidanttijärjestelmän monimutkaisuuden sekä sen, että enempi ei aina ole parempi, jokaisella ravintoaineella on omat tehtävänsä eikä yhtä antioksidanttia syömällä voida korvata toista. Kyseessä on herkkä, tasapainoon pyrkivä kokonaisuus.